Hakulomakkeet on lähetetty muuten jo viikko, pari, sitten. Lukioon käy tämän angstisen teinin tie.. saas nähdä kuinka nopeasti ulos sieltä?

Olen päättäny yrittää enemmän, TAHDON nyt pärjätä koulussa, en tahdo olla luokan musta lammas,  TAHDON saavuttaa matalat tavoitteeni!

Äidinkielen esitelmästä tuli muuten luokan ainoa (?, ainakin tietääkseni) kiitettävä ja englannin kokeesta 8½. Olen erittäin tyytyväinen.

Kaipa tämä tästä, koulusta pääsee jos jaksaa nähdä vaivaa - näin sanoi äitini ja alan nyt uskoa. Ei tämä voi jatkua niin että itken itseni uneen ja hermoilen tulevaisuutta, sen päätin kun yhteishakua edeltävänä yönä olin itkenyt itseni katkonaiseen parin tunnin yöuneen ja lähdin jälleen kouluun väsyneenä. Ei enää ylimääräisiä poissaoloja, lintsaamisia, myöhästymisiä.

Toivottavasti jaksan!

----

Olen muuten tutustunut erääseen tyttöön, joka seurustelee tytön kanssa. Itse pidän tätä oikeastaan hyvänä asiana - mahtavaa, että uskaltaa olla mikä on eikä valehtele muille - eikä ennenkaikkea itselleen. Kiitokset voisi välittää vaikka äidilleni hyvästä aivopesusta jo pienenä, erilaisuus on rikkaus ja seksuaaliset suuntautumiset ym. on jokaisen omia asioita ja itse päätettävissä. :)
Jokatapauksessa, nyt on alkanu käydä niin että mietin että voisinko itse olla tytön kumppani? Voisinko? Tavallaan se kiinnostaa minua todella paljon, ja salaa tiedän sen että hyvinkin voisin. Ehkäpä olen jokseenkin bi. Mutta ei siitä sen enempää, tällaista vaan olen miettinyt viimepäivinä ja viikkoina.